Lukitun laatikon aarteet vetivät meitä taas puoleensa. Ajelimme pyörillä marketin takapihalle ja jätimme ne n. 100 metrin päähän roskalavasta. Kävelimme varovasti kohti lavaa ja kuulostelimme, josko joku toinen yön kulkija olisi ehtinyt meitä ennen paikalle. Viime kerralla yhytimme laatikosta nuoren miehen, joka oli vähäpuheinen ja huumorintajuton. Tälläkertaa ketään ei näkynyt. Ahneita paskiaisia kun olimme, kiipesimme lavalle ja aloimme penkomaan laatikoita.

Joku ihana sielu oli solminut haljenneita makaroonipusseja ja keräsimme spagetit talteen. Laatikoissa lillui myös siellä täällä eineksiä ja muuta epäilyttävää, mutta meitä kiinnostivat enemmän tuoremehut. Purkit olivat appelsiini nektaria, pari kuukautta vanhoja, mutta vaikuttivat olevan muuten kunnossa. Kasasimme niitä repullisen ja kipusimme ulos häkistä.

Kävelimme takaisin pyörille, kun auto porhalsi takakautta paikalle. Olimme havainneet vastakylvetyssä nurmikossa auton jättämät jäljet jo tulomatkalla ja nyt vartija ajeli samaa reittiä paikalle. Avasin pyöränlukon ja aloin polkea rauhallisesti kohti marketin parkkipaikkaa. Vartija otti kuitenkin kaverini pyörästä kiinni, ja alkoi tiukan kuulustelun. Vaati saada katsoa kasseihin sisälle ja tiukkasi tältä että, milläs asioilla me oikein liikumme.

Palasin takaisin paikalle, kun huomasin, että kaveri ei päässytkään liikkeelle ja kuulin miten vartija uhkaili taas poliiseilla. Piteli kännykkää esillä ja oli näppäilevinään poliisin numeroa. Kertoi tiukkaan sävyyn, että tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko palautat tavarat roskikseen tai hän soittaa poliisit. Miten on mennäänkö helpoimman vai vaikeimman kautta? Kaveri vakuutteli suostuvansa helppoon ratkaisuun, jolloin vartija leppyi silmissä. Hän jopa lupasi, ettei tavaroita tarvitse mihinkään roskikseen palauttaa, kunhan menisimme vain jonnekin toiseen kauppaan ja pysyisimme poissa.

Jälkeenpäin pohdimme mahdollisuuksiamme. Olisiko kannattanut kinata asiasta ja vaatia poliiseja paikalle? Vartija ei todennäköisesti olisi kehdannut kyttiä kutsua, muutaman roskiksesta kaivetun mehupurkin takia, mutta toisaalta olimme selkeästi käyneet lukitussa häkissä ne hakemassa. Olimmeko siis syyllistyneet murtoon? Vittuilemalla vartijalle olisimme todennäköisesti saaneet hänet vain vihaiseksi ja arvaamattomaksi, joten oli ihan hyvä, että unohdimme huutaa etukäteen sovitun repliikin:  -Älä pamputa!

Nythän kaikki jäivät onnellisiksi. Vartija sai röyhistää rintaansa, kun oli ajanut kaksi dyykkaria paikalta ja me saimme jopa pitää "varastetut" mehumme.

Onneksi emme jääneet kiinni ihan housut kintuissa.  Jos vartija olisi tullut paikalle, kun vielä pengoimme roskia, olisi neuvotteluasemamme heikentynyt oleellisesti. Jäimme vain pohtimaan, onko paikalle todella asennettu jokin liiketunnistin, sillä vartija tuli paikalle aika sopivasti. Pitänee jäädä joskus lähistölle kyttäämään tilannetta ja katsoa ketä laatikolla käy ja reagoiko vartija jokaiseen käyntiin.

 

Saalis: n. kilo spagettia

              4 purkkia appelsiini nektaria. (abaut 2kk vanhaa)