Kirkaise Blacula Kirkaise

Mustan vampyyrin paluu, eli veri maistuu taas...

Mustan vampyyrin jatko-osa alkaa Voodoopapittaren hautajaisilla. Eukko on kuollut, nimeämättä sopivaa työnjatkajaa "seurakunnalleen" ja tästä poika Willis (Richard Lawson) suuttuu ja vaatii arvonimeä itselleen. Muut seurakuntalaiset ovat vastaan, sillä tietävät että Willis on melkoinen kusipää. Sen sijaan he aikovat äänestää uudeksi papittareksi vainajan ottotytärtä, Lisaa (Pam Grier). Tästä Willis suorastaan raivostuu ja on valmis antamaan vaikka oikean kätensä, voidakseen kostaa. Koston mahdollisuus syntyykin, kun joku puliukko alkaa kaupitella Willisille Blaculan luukasaa. Willis tietysti loitsuaa Blaculan( William Marshall, tuttu heppu edellisestä Blaculasta) henkiin ja tämä imee ensi töikseen Willisin kuivaksi.

Lisa Fortier, Voodoopapitar parhaasta päästä.

Mutsi kuoli, meitsi on uusi papitar, tai tulee turpaan!

Mamuwalde  osaa olla myös kohtelias herrasmies.

No vittu. Ei peilikuvaa... Mun Imago kärsii, jos en nää stailata.

Uudessa vampyyrielämässään Willisiä harmittaa lähinnä se, että hänen peilikuvansa ei enää näy. Blacula puree Willisin kavereita ja vähän kaikkia muitakin vastaantulijoita, joten pian vampyyrejä on Willisin keikkaama kartano pullollaan. Näitä mystisiä kuolemantapauksia ryhtyy selvittämään musta ex-kyttä ja nykyinen antiikkikeräilijä Justin. Mies onkin poliisille korvaamaton apu, sillä hän keksii johtolankoja yhdistelemällä, että murhaaja on vampyyri.

Kun olin kyttä, olin köyhä. Nyt olen rikas ja keräilen afrikkalaista antiikkia...

 

Blood, blood, blood for my taste!

Liikahtiko tuo ruumis?

Mamuwalde liikuskelee sujuvasti kaupungilla viittansa kanssa ja osaa olla oikein miellyttävä kaveri. Sitten kun verenjano iskee, kuoriutuu hänestä (sama kulmakarvojen ja bularien räjähdysmäinen kasvu, kuin edellisessäkin filmissä) verta imevä hirviö. Mamuwalde saa kuulla että Lisa on erittäin voimakas Voodoopapitar ja keksii että ehkä Lisa onnistuisi manaamaan tämän vampyyrikirouksen hänestä?

Tule istumaan tänne ruumisarkkuni reunalle, en tee pahaa. Jutellaan vain...

Seiväs joka miehelle...

Hmm... Tuhosinkohan minä juuri vampyyrin, vai kuoliko tuo viaton neekeri, koska pistin seipään sen sydämen läpi? No emme saa koskaan tietää, joten parempi olla hissukseen tapahtuneesta.

Voodoossa on voimaa...

Justin saa pollarit vakuuttuneeksi että jotain hämärähommia on tekeillä, joten seiväs kädessä nämä tunkeutuvat Willisin kartanoon. Joukkko talossa majailevia vampyyrejä hyökkää ja saa pian maistaa seivästä. Samaan aikaan jossain päin kartanoa Lisa manaa Mamuwalden voodoonukella Blaculaa ulos. Mamuwalde hytisee tyytyväisenä, kunnes Justin keskyttää seremonian. Tästä vimmastuneena Blacula alkaa paiskoa poliiseja ympäriinsä ja näyttää Lisalle todellisen luontonsa. Lisa on kanniskellut valmistamaansa Blacula-voodoonukkea ja sopivasti löytyy maasta myös nuoli, joten seivästä Blaculan sydämeen ja näin mennään kohti lopputekstejä.

Löytyihän se varsijousi tähänkin elokuvaan...

Vähänkö hankala osua näin pienen voodooukon sydämeen...

 

Juoni on kokonaisuudessaan pöhkö. Maskeeraus vain aavistuksen parempaa, kuin Blaculassa. Taistelut vähemmän näyttäviä ja joka sekunnista aistii että tämän jälkeen kukaan ei enää yritä tehdä kolmatta Blaculaa. Pam Grier näyttelee toki erinomaisesti, mutta faniensa pettymykseksi hän ei riisu tässä elokuvassa edes kenkiään. Sinänsä Voodoo oli ihan mukava piristys elokuvaan ja alun kohtaus kuolleen papittaren arkun ääressä , sekä kohtaus jossa Willis manaa Blaculaa esiin luukasasta, ovat varmaan leffan parasta antia. Sitten sekin fiilis lopahtaa. Olisin toivonut vaikkapa jonkun hurmostilaan johtavan käärmetanssin, zombeja tai vaikka pilkahduksen Herra Samedista. Turhaan. Itkettää vain että menin tuhlaamaan tähän puolitoista tuntia ja vielä napsin teille stillkuvia ja naputtelin tästä juttua, aivan kuin kyseessä olisi ollut joku kulttuuriåläyjäys joka teidänkin tulisi katsoa. Häpeän...