eli  Taistelu Taalakaupungista

Taalakaupungissa elo on kurjaa, mutta hurjaa...

Kartoittaessani näitä Pam Grierin tähdittämiä blaxploitaatioita, törmäsin myös tähän pätkään. Merkillinen kokemus. Leffa alkaa, kun Bucktown nimisessä pikkukaupungissa ( ei varmaankaan kaupungin oikea nimi, mutta kuvaava) valkoinen sheriffi, chief Patterson (Art Lund) pyörittää konstaapeliensa kanssa kiristysrinkiä. Sekös kanattaa. Raha virtaa ovista ja ikkunoista ja pollarit ahnehtivat jatkuvasti lisää taaloja. Ahneuksissaan nämä pieksevät hengiltä mustan baarinomistajan, joka ei pysty suojelurahaa maksamaan. Paha virhe.

Muistakaa pojat. Me olemme laki, joten Jumala on puolellamme...

Vainajan veli Fred "Duke" Williamson saapuu kaupunkiin hakemaan perintöään ja kohtaa pollarit, mustan juopon ja viehättävän Arethan (Pam Grier). Pikku kahnaus poliisien kanssa ja Duke saakin vieteltyä Arethan.

Ystävyys ei ole alussa ihan molemminpuolista

Sitten pollarit alkavat hiillostaa tosissaan tätä ulos kaupungista, mutta Dukepa kutsuu apujoukkoja. Hänen vanha kaverinsa Roy (Thalmus Rasulala tuttu naama esim. Blaculasta, Friday Fosterista ja Cool Breezestä ) saapuu kaveriensa kanssa paikalle ja seuraa häkellyttävä sarja kohtauksia, jossa kovat mustat kundit ampuvat tai muuten murhaavat valkoiset pollarit. Jopa pormestari kiittelee miehiä jälkeenpäin ja lupaa järjestää paraatin näiden kunniaksi.

 

Duke ja "saatte isän kädestä" ilme

Kuolema kulkee kyttiksellä

Kun Roylle selviää, miten mehukas bisnes valkoisilla poliiseilla on meneillään, on kiusaus liian iso. Roy sieppaa tinatähden rintaansa ja alkaa pyörittää bisnestä omiin nimiinsä. Käsikirjoittaja alleviivaa tyrannian ikävyyttä, näyttämällä uudet mustat apulaissheriffit samoissa puuhissa, kuin valkoiset edeltäjänsä.

money  money money... sweet sugar, milk  and honey...

Duke ei oikein sulata kaverinsa kiristysbisnestä, mutta viimeinen niitti ystävyydelle tulee, kun yksi apulaissheriffeistä yrittää raiskata Arethan. Pikkuisen Kurosawalainen meininki. Roylla on melkoinen ylivoima, koska apulaissheriffit ovat kovia mustia mutsinnussijoita, mutta onneksi armeijalla on varikko ihan joen toisella puolella. Sieltä Duke käy hakemassa vähän tasoitusta.

Bloody Hell! Dukella on tankki!

Duke ajelee kaappaamallaan tankilla kyttiksen seinän läpi ja listii sitten apulaissheriffit yksi kerrallaan. Sitten seuraa pitkä ja perusteellinen lopputappelu Royta vastaan.

Lennokasta turpiinvetoa

Hauskoja yksityiskohtia:

Aretha tietää mistä kovat kundit pitävät. Hän tuo Dukea lepytelläkseen tälle lahjukseksi neljä isoa olutpulloa. Romanssihan ei voisi paremmin alkaa. Duken ja Arethan rakastelukohtaus kestää tunteja. Kierrellessään kaupungilla, Duke ja Roy herättävät paheennusta esiintymällä homoparina. Lopputappelukohtauksessa on käytetty hienoja stuntteja. Pari iskua ovat niin voimakkaita että miehet lentävät niiden voimasta, kuin kungfu leffoissa ikään. Myös kameramiehen varjo kuvastuu välillä seinälle. Duke ajaa "tankillaan" yhden roiston auton kylkeen ja tietysti auto räjähtää kappaleiksi. Kohtaus, jossa valkoinen apulaissheriffi uhkailee mustaa prostituoitua, toistuu lähes samanlaisena, kun Hambone (mahtava Carl Weathers) kovistelee omana apulaissheriffiaikanaan, huoraa. Tällä kertaa hutsu onkin valkoihoinen.

valkoista sortoa...

ja mustaa sortoa.

 

Pam näyttelee leffassa todella hyvin, mutta hänen roolinsa on, kaikesta huolimatta "pulaan joutuvan neidon" sivuosa. Sulojakin nähdään, muutama sekunti rakastelukohtauksessa. Pamin rooli on yllättävän maanläheinen, hänen moniin muihin "funky flirt" tai "tuff bich" rooleihinsa verrattuna.

Kameramiehen varjokin käväisee kuvassa.