Kulkukissarock rokkaa...

Tulin tuossa Hollywood Knights postauksessa haukkuneeksi television kesäelokuvatarjonnan ja olin niin vakuuttava, että kiskaisin itsekin töpselin seinästä, lähdin ulkoilmaan ja palasin kotisohvalle vasta nyt. Pistin television puolihuolimattomasti päälle, ja aivan viime hetkellä. Yle teema, tuo roskavuoren paras kaveri, oli päättänyt ruokkia meitä tyttöjengielokuvien ystäviä, peräti viidellä seitsemänkymmentäluvun helmellä.

Läväytin luurit korvilleni ja polkaisin videotykkini käyntiin. Kuvan hakiessa terävyyttään, upposin jo lempeään viihdehöttöön. Nora - neko rokku (englanniksi Stray Cats Rock), sarjan ensimmäinen elokuva Onna bancho, osoittautui varsinaiseksi timantiksi. Elokuvan juoni, on höyhenen kevyt: Luuserismies yrittää päästä sisään yakuzaan, järjestämällä kaverinsa häviämään nyrkkeilyottelun. Homma kusee ja ganstat janoavat verta. Mutta toteutus on mitä mainioin. Elokuvan pelastaa Akiko Wada, joka näyttelee poikamaista moottoripyöräilijätypykkää, joka sekaantuu kahden paikallisen tyttöjengin välienselvittelyyn. Akikon ääni on viskinpolttaman käheä ja sillä tytsy saa anteeksi pari omituista laulukohtausta, jotka on työnnetty mukaan  elokuvaan, edistämään tämän korealaisnaikkosen laulu-uraa.

Elokuvassa on muutamia mainitsemisen arvoisia seikkoja, johon haluaisin paneutua muutaman sekunnin pitempäänkin... Ensinnäkin elokuva leikittelee ilmiselvästi perinteisen naiskuvan ryttäämisellä. Kaikki elokuvan hahmot erehtyvät ensin päähenkilön sukupuolesta. Tämän esiintyminen moottoripyöräkypärä päässään saa kaikki automaattisesti luulemaan häntä mieheksi. Toisaalta tyttöjengi käyttäytyy hyvin maskuliinisesti (veitsitappelut yms.) mutta silti päähenkilön miehekäs käytös ja pukeutuminen on heillekin jonkinlainen yllätys. Tällä sukupuolten leikillä jatketaan baarissa, kun Akiko laulaa (hassusti dubattu tai ainakin jälkiäänitetty biisi) sukupuoli-identiteettinsä häilyväisyydestä. Ja kuinka ollakaan, biisi löytyy juutuubista. http://www.youtube.com/watch?v=phQEIkjT2Xs

Toinen mielenkiintoinen juttu koskee elokuvan käsitystä yhteiskunnasta. Vaikka elokuva käsittelee jengejä ja rikollisia, ei poliisiin tai muuhun virkakoneistoon viitata elokuvassa kertaakaan. Huvittavaksi meno heittäytyy, kun elokuvan loppupuolella parikymmenpäinen moottoripyöräjengi ajaa tiiviissä muodostelmassa kaupungin läpi ja muodostelman keskellä golfkärryssä ilmiselvä gansteri lataa kaksipiippuista haulikkoa.

Lopun takaa-ajokohtaukset, jotka ovat kaatumisineen melko hellyttäviä, tuovat myös esiin vieraantuneisuuden. Kaupungin iltahämärässä töistä palaavat ihmiset katsovat metroasemilla kaahaavaa päähenkilöä ja tätä jahtaavaa roistoa, kuin jotain harvinaista hyönteistä ja ohi pyrähtävää villieläintä. He väistävät hämmentyneinä hetkeksi tieltä sivuun, mutta palaavat heti omalle radalleen, kääntävät katseensa ja jatkavat matkaansa. Välikohtaus barbaarien kanssa on ohi.

Tyttöjengi, jengin hengailupaikka, yakuza ja sen käskyläisenä toimivat mustapaidat elävät täysin omassa universumissaan. Synkässä maailmassa, johon tavalliset sararimanit eivät eksy. Tästä maailmasta kehittyy sitten 80-luvulle tultaessa (japanilaisenkin) cyperpunkin synkkä lähitulevaisuus.

Muutenkin kesä on ollut positiivisen yllättävä. Olen lehdestä bongannut että elokuvatarjontaan on kuulunut ainakin Carpenterin Usva ja Pako New Yorkista, vanha Hammer leffa Satanic Rites of Dracula, sekä hieno zombiklassikko I walked with the Zombie. Lisää herkkujakin on vielä tulossa, joten taidan palata lomilta kohta jo kotiin.