Lukittu laatikko?

Pysäköimme auton hieman kauemmas ykköskohteelta ja kävelimme pihan poikki, kohti aidattua lastauslaituria. Jo kaukaa näimme, että ovi oli nyt paikoillaan. Lähempänä huomasimme, että uutuuttaan kiiltelevä munalukko oli ilmaantunut tähän uuteen verkko-oveen, sekä takaoveen, joka aiemmin oli ollut lukitsematta. Kapusimme lavalle ja katselimme lähemmin ovea ja lukkoa, jotka erottivat meidät roskiksista. Roskapuristimen kohdalla oli aidassa iso aukko, josta olisimme voineet ninjailla sisään häkkiin, mutta jäimme vielä pohtimaan liikkua. Onnistuin raottamaan yhtä aidan viereen nostettua roskalaatikkoa ja kaverini näki siellä lillumassa vanhentuneita irtokarkkeja, joita oli viskelty sikon sokin muiden roskien päälle. Ei siis kovin houkutteleva saalis.

Pähkäilimme, kiivetäkö vai ei, kun näimme auton tulevan kohti roskalavaa. Vartijan pelossa, pinttelimme nopeasti nurkan taakse. Viimeinen silmäys tulosuuntaan, paljasti auton 80-luvun pikkuhondaksi tai datsuniksi, jolla vartija tuskin ajelisi. Kiersimme kuitenkin marketin ympäri ja palasimme paikalle samasta suunnasta, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Näimme pikkudatsunin lähtevän ja siellä istuvan isokokoisen miehen. Samalla näimme vanhan, vaalean farmariauton tulevan myös roskiksille. Emmimme hetken, mutta sitten meitä alkoi kiinnostaa, miten muut dyykkarit käyttäytyvät, aitauksen nähdessään, joten kävelimme hiljakseen lähemmäs. Kuulimme kolinaa, kun metalliroskiksia pengottiin ja sitten vanhemman miehen ääni huuteli meitä tulemaan lähemmäs.

Pohdimme hetken, kannattaisiko kääntyä takaisin, mutta sitten uteliaisuus voitti ja menimme tervehtimään uusia dyykkareita. Kaikesta päätellen mies oli käynyt laatikoilla ennenkin, Vartijoiksi hän ei meitä epäillyt hetkeäkään vaan arvasi heti meidän olevan samalla asiallla. Mies oli ilmeisen tuohtunut aitauksesta ja lukoista ja alkoi kovaan ääneen selittää, miten "me" saadaan kyllä tuo lukko murrettua, tai ovi siirrettyä saranoiltaan. Samaan aikaan miehen 10- vuotias poika kiipesi ketterästi puristimen päälle, hyppäsi sulavalla loikalla roskalavalle ja tutki nopeasti ja tottuneen oloisesti laatikot. Muutaman sekunnin kuluttua poika palasi takaisin, kantaen mukanaan suurta mehukanisteria.

Mies jatkoi uhoamistaan, miten "meidän" tulisi sahata lukko niin, että sen saisi huomaamatta iltaisin avattua. Seisoskelimme kaverini kanssa ääneti ja jotenkin tyrmistyneinä miehen avoimesta tunteenpurkauksesta. Juuri tätähän mekin olemme pohtineet. Onko meillä oikeus huutaa: - Nämä ovat minun roskiani! Antakaa ne minulle! Minulla on oikeus näihin roskiin! Ovatko ne minun roskiani? Onko minulla oikeus hakea ne, jos kauppias ilmiselvästi on asiasta eri mieltä?

Mies vaikutti kuitenkin varmalta oikeutuksestaan, joten en hämmentänyt häntä pohdinnoillani. Mies ja poika  kävelivät  autolleen ja lähtivät. Mekin jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen.

Menimme uuteen kohteeseemme ja taas jännitti. Jossain pimeässä kuulimme ihmisten juttelevan parvekkeillaan ja haistoimme tupakantuoksun kirpeässä ilmassa. He seisoivat jossain pimässä ja me jouduimme valaisemaan taskulampulla laatikkoa, jotta olisimme löytäneet oikean säkin. Tämänpäiväistä säkkiä ei kohdalle sattunut, mutta edellispäiväisestä nappasin paketin riisikakkuja käteeni. Ennen kuin ehdin sujauttaa kakut muovikassiini, tuli auto pihalle ja hetken  seisoimme sen ajovaloissa, kuin jänikset. Törkkäsin riisikakut pelkurimaisesti takaisin laatikkoon ja kävelimme kadunvarteen omalle autollemme. Ohitimme tulokkaan melko läheltä ja huomasimme hänet samaksi isokokoiseksi tyypiksi ja auton pikkudatsuniksi, jolla hän oli häätänyt meidät jo aiemmalta laatikolta. Vitutti pelkuruutemme ja kaverini palasikin sisuuntuneena takaisin ja sieppasi jättämäni riisikakut roskiksesta mukaansa. Ajoimme korttelin ympäri ja ajattelimme yllättää tuon ison jätkän itse teosta penkomasta laatikkoa, mutta mies oli vain kääntänyt autonsa ympäri ja palasi tielle muutama sekunti myöhemmin.

Kävimme vielä katsastamassa yhden kohteen ja löysimme onneksemme kassillisen, ihan meitä varten esille jätettyä ruokaa. Leipää, possun kylkisiivuja, kalkkunaleikettä, einespitsaa ja pullaa. Jaoimme saaliin ja palasimme koteihimme.

Huomasin myöhemmin, että olin tavallaan nauttinut enemmän yöllisistä kohtaamisista. Jännityksestä ja erikoisista tyypeistä, kuin varsinaisesta ruokalöydöksestä. Roskalaatikoilla tapaa todella erilaisia ihmisiä ja heidän suhtautumisensa dyykkaamiseen ja muihin dyykkareihin jaksaa aina hämmästyttää minua. Tämä mies poikansa kanssa oli selvästi luonut mielikuvan laajasta, samoin ajattelevien dyykkajien joukosta, jolla on moraalinen oikeus kerätä roskia kauppojen roskiksilta. Hän paheksui kauppiaan yrityksia estää toimintaamme ja vaikutti tästä suorastaan närkästyneeltä. Hän ei pyrkinyt vakuuttamaan meitä ajattelutapansa oikeutuksesta, koska uskoi automaattisesti meidän jakavan hänen ideologiansa.

Ehkä hänen ajattelussaan voi nähdä väläyksen tästä kaipaamastani dyykkareiden yhteisöllisyydestä. Jos hän olisi liikkunut ilman poikaa, olisin todennäköisesti yrittänyt kysellä tarkemmin hänen dyykkaushistoriaansa ja ehkä vihjata muutamasta kohteesta. Pojan läsnäolo sai kuitenkin oloni epämukavaksi, aivan samalla tavalla, kuin ensimmäisellä kerralla, kun kohtasimme  "toisen polven dyykkarin". Poika jähmettyi aloilleen meidät nähdessään. Katsoi kenkiään ja painoi päänsä takinkaulusten sisään, niin ettemme nähneet hänen kasvojaan. En taaskaan kyennyt sanomaan mitään lohdullista, joten olin hiljaa.

Jos jouduit sivulle, koska yritit googlettaa Mika Waltarin novellikokoelmaa, Lukittu Laatikko, niin olen pahoillani. Novellikokoelma on hieno, varsinkin nämä Edgar Allan Poe tyyppiset kauhunovellit olivat huimia. Suosittelen.

 

Löydöt:

Jauheliha-Salami einespitsa

Juustosämpyläpussi

Jugurttipullapussi

Kalkkunaleikepaketti

Ruisvarras