Olen nähnyt useita erilaisia visioita ydintuhon jälkeisestä maailmasta. Valkokankaalla visiot ovat olleet melkein aina halpoja kopioita genren kunnianhimoisemmista töistä. Usein kopioinnin kohteena on ollut lähinnä Mad Max. Näitä italialaisten Mad Max henkisiä rip offeja olen nähnyt muutamankin, ja jotenkin niistä on ollut raskasta kirjoittaa mitään. 2019 - Dopo la caduta di New York on hauska esimerkki elokuvasta, jota tuskin olisi koskaan saatu edes videolevitykseen, ellei kasetin kansitaiteeseen olisi panostettu näin paljon.

 

 

Elokuva on tyhjänpäiväinen tulevaisuusrymistely, jossa on kyllä varastettu enemmän elementtejä Carpenterin Pako New Yorkista, elokuvasta, kuin Mad Maxeistä. Päähenkilö on kuitenkin italialaisversio yksinäisestä asfalttisoturista (joku hemmetin törröhuuli taas) ja tehtävänä on löytää Amerikan (planeetan?) ainoa hedelmöityskelpoinen naikkonen.

 

Astetta vieläkin huonompi elokuva oli The New Barbarians, jonka kansitaiteilija on myös tienannut kyllä leipänsä. Näissä italoscifin kulmakivissä esiintyvän Stefania Girolamin haastattelu, mielenkiintoiselta saitilta, tuo lisävalaistusta näihin pätkiin. http://www.post-apocalypse.co.uk/stefania.html

 

Syy, miksi innostuin nyt kirjoittamaan näistä jo aikaa sitten katsomistani elokuvista, on kesäinen kirjalöytöni. Löysin nimittäin eräältä keskisuomen pikkuruiselta huoltoasemalta, kirpputoripöydän ja siltä pöydältä bongasin eurolla kaksi timanttista lukuelämystä.

 

 

 

Ensimmäiseksi ahmin Rottien sota, nimisen Eloonjääneet, kirjasarjan kolmannen osan. Eloonjääneet, alkuperäiskielellä Endworld, on Amerikkalaisen roskakirjailija David Robbinsin yksi tunnetuimmista kirjasarjoista. Vaikea sanoa, olenko koskaan lukenut viihdyttävämpää paskaa. Lukunautintoa ei yhtään himmentänyt se, että luin siis kirjasarjan kolmannen osan. Pystyin helposti kuvittelemaan mitä ensimmäisessä ja toisessa osassa tapahtui ja veikkaanpa että osaisin referoida tältä istumalta myös neljännen ja viidennen osan.

 

Maailma on siis muuttunut ydintuhon jäljiltä kaoottiseksi taistelutantereeksi, jossa liikkuminen on hengenvaarallista. Onneksi joukko kaukonäköisiä ja viisaita ihmisiä osasi odottaa ydinsodan puhkeamista ja he perustivat suojapaikan nimeltä Koti. Koti on utopia, johon maailman pahuus ei yllä ja sieltä lähetetäänkin hampaisiin asti aseistettuja partioita tutkimaan ympäröivää maailmaa. Joka toisella sivulla tarkastellaan kulloisenkin päähenkilön aseistusta ja kerrataan hieman, miten hän saikaan ne haltuunsa ja ketä on niillä vuosien saatossa kylmännyt. Sitten tutkaillaan mahdollisuutta ampua mutantteja. Ammutaan mutantteja ja lopulta päästään ehkä jörnimään jotain tribaalikaunotarta. Harvemmin on fasismin ihailua kätketty näin hartaasti demokratian ja vapaudenkaipuun kaapuun. Lisää tätä bullshittia. Jes!

 

 

Toista ydintuhoskenaariota edustaa Jerry Ahernin Survivalist-sarja, jota on suomennettu 12-osaa, nimellä "Voittaja". Ameriikkakeskeisyys takaa tietysti sen, että muuta maapalloa ei juuri kirjassa käsitellä. Todetaan vain että "Sodan Yö" niminen tapahtumasarja alkaa Neuvostoliiton joukkojen hyökätessä Yhdysvaltoihin. Jenkit jäävät tietysti punamoukarin alle ja suuri osa liittovaltiosta tuhoutuu. 

 

USA 2 niminen järjestö yrittää aloittaa kaiken alusta ja  käskyttää päähenkilöämme, entistä CIA agenttia ja aivokirurgia. (todellinen uuden ajan Mozart meets Oliver North tyyppnen kaveri). Vaikeaahan kaikki on, kun rosvoja ja ryssiä on joka puolella ja Kuubalaiset pomoilevat Floridassa. Vaimo ja lapset ovat hukkateillä ja hallituksessakin on joku myyrä. Onneksi hepulla on pyssyjä ja moottoripyörä, rakastajattarena KGB everstinna ja loputon usko Amerikan Yhdysvaltoihin. Asefetisismi menee jopa hieman pitemmälle, kuin noissa Eloonjääneet kirjoissa ja varmaan tuota moottoripyörääkin hehkutetaan kympillä. Skenaario Neuvostoliiton ja Kuubalaisten invaasiosta ja kolmannesta maailmansodasta jenkkien omilla kotinurkilla muistuttaa kovasti hauskan teinileffan "Red Dawnin" juonta. Leffassa pikkukaupungin jenkkifutaajat ja cheerleaderit pistävät kampoihin vallloitusarmeijalle.

 

 

Tällä kaikella survivalismilla marinoituna päätin vielä lukea kirjan nimeltä Syvä joki. Kirjahan on hieman enemmän tunnettu raflaavasta elokuvasovituksestaan. Elokuvaa katsomalla ei íhan suoraan selviä, miten syvällä Lewis (Burt Reynolds) on tässä survivalismissa. Jon Voightin näyttelemä Ed Gentry näyttäytyy elokuvassa melko tahdottomalta tyypiltä, joka toimii, kuten toimii, vain koska Lewis on hänet näin ohjelmoinut toimimaan. Kirja luo tietysti enemmän kuvaa Edin sielunmaisemasta ja tekee hänestä huomattavasti inhimillisemmän ja ajattelevaisemman kaverin.

 

 

Survivalismi imaisee mukaansa. Kaikkihan me pelkäsimme ydinsotaa, antikristusta ja muuta maailmanlopun meininkiä, kun olimme teinejä? Kukapa ei haluaisi olla varautunut sähkökatkoksiin, epidemioihin, rotumellakoihin, ydinlaskeumaan tai köh köh... zombi-invaasioon?

 

Tiedonjanoisena googlettajana löysin heti suomalaisen, aihepiirille omistautuneen foorumin, jolla neuvotaan kädestä pitäen miten salainen bunkkeri kannattaa rakentaa, varustaa ja aseistaa. Saitilta selviää myös miten BO paketti kannattaa kasata ja miten toimia SHTF tilanteessa. Hetken piti googletella, että Bo tarkoittaa Bug Out tilannetta, eli skenaariota, jossa survivalisti joutuu pakenemaan kotoaan, vaikkapa edellä mainittujen seikkojen vuoksi. SHTF on taas skenaario, jossa kirjaimellisesti paska osuu tuulettimeen, eli koko yhteiskunta murenee ja pian ollaan mukana Mad Max meiningissä.

 

Amerikkalaiset sivustot tarjosivat jo sitten aavistuksen mielikuvituksellisempia skenaarioita ja näiden ratkaisumalleja. Tiesulut kuulemma kannattaa välttää, tai ainakin lähettää vaimo ja lapset autolla kohti tarkastuspistettä ja itse tetsata ojanpohjia aseet selässään tiesulun ohi.

 

YK:n mustat helikopterit kiertelevät ilmassa ja hirmumyrsky Katrina on kommarien salajuonia. Antikristus on palaamassa maan päälle hetkellä minä hyvänsä ja Obama aikoo kieltää rynnäkkökiväärit, joten nyt on jo vihoviimeinen hetki varustautua maailmanloppua varten.