Toisen polven roskisdyykkari

Pistäydyimme eilen kaverini kanssa roskiksilla ja jo kaukaa näki, että porukkaa on taas paikalla. Samat neli-viiskymppiset opettajatyyppiset leidit olivat taas saapuneet yön iloihin. Joukko oli kerännyt kassit täyteen ruokaa ja olivat jo poistumassa paikalta. Kävelimme pimeästä heitä vastaan ja ensimmäisenä autolle palaava  kavahti saapumistamme. Muovikassit täynnä tavaraa hän yritti vetäytyä varjoihin, mutta tuli esiin, kun tervehdimme häntä iloisesti. 

Noiden neljän naisen lisäksi roskalaatikoilla näkyi muutakin liikettä. Joku oli ajanut autonsa ihan laatikoiden kupeeseen ja suomirock pauhasi sen stereoista. Kun muutkin naiset lähtivät kantamuksineen takaisin autolleen, huomasin ilokseni, että yksi heistä moikkasi minua ohimennen. Kaikilla vaikutti olevan kiire pois paikalta. Olin viime kerralla jättänyt laatikoihin jouluvalojen varalamppuja ja menin nyt penkomaan niitä ensimmäisenä.

Samaa romulaatikkoa oli kuitenkin jo penkomassa  10-11 -vuotias tyttö. Ruokalaatikoita tutki varmaankin hänen isänsä, partamies, jonka autossa radio raikasi. Tyttö katsoi minua ensin pelokkaasti ja sitten häpeillen.  Jotenkin hän onnistui käyttäytymään normaalilla tavalla, vaikka olimme penkomassa roskiksia keskiyöllä, kaupan takapihalla ja vartija saattaisi tulla ajamaan meitä tiehensä hetkellä millä hyvänsä.  Hänen isänsä ojenteli täysiä muovikasseja aidan yli ja tyttö kantoi niitä autoon.  Näky oli niin liikuttava, että en noussut roskalavalle ollenkaan. Tuli jotenkin tukala olo ja jotain tekemistä keksiäkseni, kävin hakemassa edellisellä kerralla kinokseen piilottamani lamput. Kaverini ojensi minulle kaksi mehutölkkiä ja pakenimme paikalta. 

Ajatus tytöstä jäi vaivaamaan mieltäni. Kuvittelin, miten häpeissäni olisin itse ollut vastaavassa tilanteessa. Meitä aikuisiakin tuntuu joskus hävettävän roskien penkominen, mutta teemme sitä silti, koska olemme rahapulassa, pidämme seikkailusta, inhoamme ajatusta ruuan tuhlaamisesta tai meillä on ideologisia perusteita. Tuolla tytöllä ei ollut vaihtoehtoa. Hänen isänsä tuli hakemaan ruokaa ja tarvitsi tyttöä avukseen. Mietin miltä tytöstä tuntuisi, jos hänen koulukaverinsa kuulisivat miten tämä syö dyykattua ruokaa tai jopa itse penkoo ruokaa roskiksista? Hävetti etten osannut sanoa tai tehdä mitään, joka olisi jotenkin kertonut tytölle, että tämä roskisten penkominen on joidenkin ihmisten mielestä ihan ok, eikä sitä kannata paljon murehtia.

Yön saldo:

Varalamppuja jouluvaloihin
Mehua 2 L



Nektaria