Kaupan kassat ja muut roskapussin solmijat

Roskisdyykkarina en ole koskaan törmännyt muihin kaupan työntekijöihin, kuin vartijoihin. Kassaneidit ja muut työntekijät tekevät lähtöä kaupasta, kun minä saavun paikalle. Joukossa on usein tuttuja naamoja ja koska olen roskisdyykkaukseni kanssa ainakin osittain "kaapissa", en ole pyrkinyt lähestymään heitä. Tämä voi olla turhaa, sillä naamani on varmaankin kaikilla mahdollisilla valvontakameranauhoilla joten mistä sen tietää, mitä kassaneidit katselevat kahvitaukoviihteenä? Joka tapauksessa luulisin että kaupan työntekijät, jotka roskia ulos kuskaavat, ovat hyvin tietoisia meistä roskaruuan metsästäjistä.

Roskiksilla liikkuessa nimittäin pistää merkille, miten erilaisia käytäntöjä roskisten täyttämisessä on. Joskus kassaneiti (kuvittelen heidät mielellään nuoriksi opiskelijatypsyiksi, jotka tekevät lähikaupassa osa-aikatyötä iltaisin) saattaa jättää roskapussin solmimatta ja "unohtaa" sen roskapöntön viereen, niin että  dyykkarin on helpompi paikallistaa se. Joskus sama ihana kassaneiti (tai joku hänen kaltaisensa) pussittaa haljenneet makaroonipussit tai teippaa kiinni auenneen riisilaatikon. Joskus hedelmät ja vihannekset on pakattu eri pusseihin, jotteivat ne liiskautuessaan sotkisi muuta roskapussia ja joskus kokonainen lava jotain herkkua, kuten mehua, jugurttia tms. on jätetty esille, jotta dyykkaajat saisivat siitä osansa.

Toisinaan työntekijät tekevät selvästi kiusaa dyykkareille. Yleinen temppu on kaataa kalanperkeitä kaikkien "herkkujen" päälle, aukoa pusseja ja puhkoa reikiä jugurtteihin. Joskus myös kahvinporoja ja jauhoja sirotellaan laatikkoon, jotta kaikkein herkimmät dyykkaajat jättäisivät laatikon penkomatta.

Ruotsissahan oli ääriesimerkki näistä "saksalaisomisteisen pikamarkettiketjun" roskismyrkytyksistä. Onneksi kukaan ei loukkaantunut.

Kaupan työntekijöillähän ei ole mitään velvotteita helpottaa dyykkaajan työskentelyä. Päin vastoin, kauppahan tienaa enemmän, jos dyykkaajakin pakotetaan maksamaan ruuastaan. Kaupan voitto ei tosin yleensä tipahda sellaisenaan työntekijän tilille, mutta vaikeina aikoina jokainen pitää kiinni työpaikastaan ja huolehtii sen pystyssäpysymisestä. Ei siis mikään ihme, että työntekijät saattavat suhtautua karsaasti roskiksia penkoviin pummeihin.

Se mikä minua kuitenkin kiinnostaa enemmän, on näiden laupeuden enkeleiden motiivi, auttaa meitä yön kulkijoita. Miksi joku viitsii nähdä vaivaa teippailla haljenneita pakkauksia. Pussittaa leviäviä materiaaleja ja asetella roskapussit niin, että ne on helppo löytää? Empatia? Kuka tietää? Joka tapauksessa mukavaa, teitä on olemassa. Kiitos.

Kuulin muuten viikonloppuna kertomuksen, jossa eräs öinen kulkija oli kiivennyt tuohon mainostamaani häkkiin ja saanut vartijan kimppuunsa. Vartija oli väittänyt että aidatulla alueella on nykyisin liiketunnistin ja kamera, joten pitäkää varanne öiset kulkijat.