1990 Bronx Warriors

Olette kai nähneet maailman parhaimman jengileffan, The Warriorsin? Entäs Carpenterin Escape From New York tai sen jatko-osa Escape From LA? Jos olette, niin hieman hankala ymmärtää, miksi haluaisitte katsoa tämän Italialaisen rip-off version edellämainituista leffoista? Bronx Warriors alkaa kyllä hulppealla alkuintrolla, mutta pian paljastuu, mistä tässä tuubassa oikein on kyse.

Ann tapaa Trashin. Mitähän nainen miettii?

Nuori nainen karkaa Manhattanilta, jonkinlaisesta yksityiskoulusta ja saa joukon pukumiehiä peräänsä. Kekseliäästi nainen (Stefania Girolami) pakenee Bronxiin. Vuonna 1990 (?) Bronx on mielikuvituksellisten jengien hallitsemaa "ei kenenkään maata", jossa poliisi ei uskalla enää partioida. Leffan stunteista vastaavat kuulemma helvetin enkelit ja suuri osa elokuvasta kuluukin bensan katkussa, moottoripyörän pärinää kuunnellessa. Ann saa alkuvaikeuksien (Zombies niminen rullaluistelijajengi vähän tönii häntä) jälkeen puolelleen Riders nimisen (moottoripyörä)jengin karismaattisen johtajan.

Jos Ridersit ovat sinusta hieman turhan homoeroottisia...

Jengipomo Trashillä (Mark Gregory) on jotain pientä kahnausta Tigers nimisen (parittaja?)jengin pomon, The Ogren (Fred Williamson mm. Buctown ja From Dusk Till Dawn) kanssa. Pukumiehet palkkaavat Hammer nimisen superkytän hakemaan Annin takaisin ja Hammer vasaroi tietysti itsensä (pumppuhaulikolla) Bronxiin.

Tigers liian... no sanotaan vaikka "etninen"...

Ann paljastaa Trahille olevansa pakomatkalla, koska on jonkin valtaisan sotilastuotteita valmistavan yrityksen johtajan tytär (???) ja hänet halutaan kaapata takaisin Manhattanille, koska firman johto haluaa hänestä oman sätkynukkensa.

Viemärirotilla elävät "Scavengerit" sanavarastoltaan liian rajoittuneita...

Zombiesit kaappaavat Annin, koska viime kerralla eivät päässeet tätä puulaamaan ja vaikka Trashilla olisi edessään jo sota Tigersejä vastaan, lähtee Trash mieluummin Zombijahtiin, saadakseen Annin takaisin. (matkalla tavataan muita mielikuvituksellisia jengejä, kuten kabaree tanssista innoituksensa ammentava (steppaus)jengi, sekä viemärissä hengaileva (luolamies)jengi Scavencers, joka ammentaa inspiraationsa "luolakarhun klaanista" tai on muuten vain rappeutunut luolamiesasteelle.

Etkä osaa rullaluistella, kuten Zombit... On sinun liityttävä hilpeään steppijengiin!

Trash saa puhuttua (Hammerin juonista huolimatta) Ogren puolelleen ja yhdessä he lähtevät Zombien kimppuun. Häkellyttävää on, että Ogre lähtee oman naisystävänsä kanssa kahdestaan Trashin mukaan, vähän kuin seikkailemaan, sen sijaan että masinoisi jenginsä sotaa varten.

I am one of Toms Men!

Yhteiset seikkailut tietysti saavat miehet ystävystymään. Hammer joutuu yhtiöjohdon painostuksen alaiseksi ja Ice (Trashin jengiläiskaveri) tekee diilin Hammerin ja Zombijohtaja Golanin kanssa. Pian tapellaan.

Golanin mahtavat olkatoppauksetkaan  eivät pelasta häntä pieksennältä.

Ogre vetää Golania lättyyn ja Trash Icea. Sitten Ann voikin viihdyttää flyygelillä Ogrea ja tämän jengiä. Paikalle tuodaan syntymäpäiväkakku ja kaikki laulavat onnellisena "Happy birthday to you Ann... " Harmi vain että Hammer komentaa mellakkapollarinsa helvetistä paikalle ja seuraa mittava verilöyly.

Ogren ässä hiassa olikin syntymäpäiväkakku!

 

Elokuva on filmattu oikeasti New Yorkissa, mista se saa kyllä plussaa. Neuvottelukohtauksen huima näkymä Manhattinlle (kaksoistornit yms.) on kaunis. Bronks on rähjäinen, mutta ajoittain pistää silmään, että jotain taustalla näkyvää vilkasliikenteistä katua tms. ei ole saatu suljettua, joten välillä aito tunnelma hieman karisee.

Liekinheitinpollarit pitävät hevosista.

Umpipöhköjen jengikuvausten lisäksi jotkut taistelukohtaukset vaikuttavat (nykyleffojen tarkkojen koregrafioiden jälkeen) hieman pökkelöiltä. Juonittelut kuulostavat naurettavilta. Trashiä näyttelevä Mark Gregory on kuitenkin ehkä elokuvan heikoin lenkki. Tämä miesmallin näköinen kosteasilmäinen törröhuuli ei vastaa kenenkään mielikuvaa prätkäjengin brutaalista johtajasta. Pohjakosketus saadaan, kun Trash alkaa pillittämään maailman pahuutta. Williamson Ogrena taas kannattelee huterasti kohtauksia, jossa miehet esiintyvät yhdessä. Suuruudenhullu Bronxin kuningas, joka haaveilee eläintarhasta (virtahepoja ja käärmeitä) osaa myös karismaattisen poseerauksen ja hullun tuijotuksen.

 

Alkuintro löytyy, muuten juutuubista, joten kannattaa vilkaista

http://www.youtube.com/watch?v=ZuYmMLVkTSw

Hammerin kuolematon lausahdus ennen lopputaistelua: "Let the enemy have no survivals today...Horsemen ...Horsemen!" saa kyyneleen herahtamaan paatuneemmankin roskaelokuvafriikin poskelle. Uskomatonta paskaa... Nautin joka sekunnista.

Pistäkääpä merkille köyhän miehen Lee Van Cleef klooni tuossa taustalla.

Hauskoja yksityiskohtia: Rumpali, alun neuvottelukohtauksen taustalla on aika käheä. NyPD uniformut on tainnut suunnitella itse Tom Of Finland. Hammer naureskelee maanisesti lopputaistelussa. Samaa liekinheittimellä tukkaan kohtausta pyöriteltiin aika monesti. Hammerin loppukommenttikin, sekuntia ennen harppuunan iskeytymistä kaverin rintakehään (Hammer, Hammer is God) jäi mieleen. Leffan tunnaribiisi jää myös kivasti pyörimään päähän koko päiväksi.

 

 

Hupaisa välikohtaus sattuu myös poliisiauton eksyessä Bronxiin.  Riders, jotka muka alkutekstien mukaan hallitsevat aluetta, eivät oikeastaan käyttäydy kovin väkivaltaisesti. He ajelevat pyörillään ympyrää ja yksi jengiläinen käy spreyaamassa kyttäauton tuulilasiin "Shit" tekstin.  Aika turvatonta meininkiä. Ei ihme että kytät partioivat mieluummin vain ilmasta käsin.

Tämä ihana hengentuote oli niin suuri kassamagneetti että poiki jatko-osan. Bronx Warriors kakkosen, joka pitänee hankkia ensi tilassa.