Uusia aluevaltauksia

Käväisimme taas kerran kiertämässä ns. tyhjän ringin. Tai siltä ainakin näytti. Ykkös, kakkos ja kolmoskohde olivat tyhjiä. Nelosessa emme viitsineet edes käydä.

Ensimmäisessä kohteessa katselimme jännityksellä rakennustöitä, mutta niissä ei oltu edistytty. Portti oli jo paikoillaan, mutta ovi retkotti auki, eikä siinä näkynyt vielä lukkoa. Roskalaatikot olivat tyhjillään ja koska yhden laatikon pohjalla, limaisessa sotkussa, uiskenteli yksi einespitsan viipale, päättelin että joku oli jo putsannut kassiinsa sen kaverit. Myös HK.n sinistä lenkkiä oli tarjolla, joskin parasta ennen päivämäärä oli hieman liian kaukainen, jotta olisimme siihen tarttuneet.

Toisella kohteella vedimme samanlaisen vesiperän. Kolmannella pengoimme laatikkoa hetken aikaa, mutta sitä oikeaa pussia ei vain tullut vastaan. Taasko liian myöhään liikkellä? Neljänteen kohteeseen emme jaksaneet edes mennä. Masensi.

Koska oli kaunis, kuulas ilta. Ei liian kylmä eikä satanut mitään. Oli pimeää ja leppoisaa, päätimme katsastaa vielä jonkun kohteen, jota emme olleet aiemmin tarkistaneet. Takapihan kätköistä löysimmekin ison roskalavan, jonka uumeniin oli heitetty ainakin kolmena perättäisenä päivänä säkilliset ruokaa. Etenimme säkiltä toiselle ja pistimme merkille, että kahteen edellisillan säkkiin oli kajottu, mutta kolmas oli koskematon. Sen uumenista kaivoimme leipää, einespitsoja, riisikakkuja, sisäfilettä, keksiä ja pullaa. Lopuksi kaivoin vielä säkin perukoilta kolme kermapurkkia, maitopurkin, kermaviilin ja piimän. Täydellistä kotijuustomateriaalia!

Kohde oli siis kerrostalon sisäpihalla ja ihmisten parvekkeita roikkui päämme yläpuolella kolmessa suunnassa.  Sohimme pimeään peltilootaan taskulampuillamme. Katsastimme päivämääriä ja liikuimme kassilta toiselle, sitä tuoreinta etsien. Jokainen auto, joka rullasi ohitsemme, jokainen parvekkeen narahdus, tai läheisestä pubista kantautuva humalainen möykkä saivat säpsähtämään. Täytyy myöntää, että jännitti. Yksin olisin tuskin jäänyt paikkaa penkomaan. Minkähän takia häpeä on helpompi sietää, jos sen kohtaa kahdestaan?

Jaoimme saaliin ja kippasimme siitä vielä osan Roudarille. Kotona söin pitsaa ja valmistin kotijuustoa. Kuumensin ensin maidon ja kermat melkein kiehuviksi. Kaadoin sekaan piimän ja kermaviilin. Kuumensin taas melkein kiehuvaksi ja tuikkasin levyltä syrjään. Nyt viimeinkin (kiitos vain reseptistä juustofoorumi) se onnistui erinomaisesti. Juusto juoksettui. Lisäsin massaan suolaa, mustapippuria ja kuivattua basilikaa. Jätin lävikköön ja pistin paino päällä jääkaappiin. Vaimo tehtaili herasta sämpylöitä.

Hetken jo näytti synkältä, kun neljäs kohde on nähtävästi kuivunut kokonaan ja ensimmäisellekin tehdään tuota aitausta. Nyt alkoi taas päivä paistaa dyykkarinkin risukasaan. Ehkä näitä kohteita on jokunen vieläkin löytämättä?

Löydöt:

maitoa 1L

kermaa 3 prk

einespitsoja 4 kpl

ruisleipää

riisikakkuja

keksejä