Viidakkorumpu toimii

Ahneita paskiaisia kun olimme, hengailimme eilen illalla, juuri oikeaan aikaan sopivasti kytiksellä, katselemassa miten vartija kävi sulkemassa roskapuristimet, poltteli tupakan ja lähti kotiin. Matkalla roskiksille, ohitsemme kurvasi kuitenkin auto, josta kaksi tuttua naista ennättivät kiivetä lavalle ennen meitä. Ei kannattanut juosta, sillä laatikot olivat melkein tyhjiä. Keräsimme kassillisen paprikoita, mutta muuten jäimme ilman saalista. Katselimme kyllä vierestä, miten naiset keräsivät muutaman lavallisen jugurtteja mukaansa, mutta koska viimeinen käyttöpäivä oli jugurteissa jo aikaa sitten vanhennut, jätimme osamme ottamatta. Jäin kyllä pohtimaan, oliko naisilla jotain parempaa tietoa jugurttien säilyvyydestä. sillä parikymmentä purkkia jugurttia on jo itsessään niin suuri määrä tavaraa, että en ehkä ehtisi syömään sitä, vaikka ostaisin sen reippaasti ennen viimeistä myyntipäivää?

Neidit kertoivat kuitenkin hyvän vihjeen seuraavasta kohteesta ja tottelimme heti.Viime hetkelle muistin onneksi vielä kiittää vihjeestä

Vihje oli hyvä. Kakkoskohteessa oli ollut varmaankin jonkinlainen varastontyhjennyspäivä, sillä kaatopaikalle oli menossa laatikoittain pakastepitsoja, pakastettuja kananrintoja, salaatteja jne...

Keräsimme kassit täyteen ja koska ruokaa jäi vielä paljon, pistin vihjeen eteenpäin. Myöhemmin illalla sain vielä vastauksen kaverilta, että oli lähtenyt heti katsastamaan paikkaa ja oli vielä löytänyt paljon samaa tavaraa.

Käväisimme vielä kolmannessa kohteessa, lähinnä tavan vuoksi, ja sieltäkin löytyi sämpylöitä ja tomaatteja. (tarkemmin tarkastelutuani tomaatteja kotona, olivat ne jo osittain homeessa, joten pistin ne takaisin bioroskikseen)

Kotona pähkäilin ruokavuoren kanssa. Pitäisi ehdottomasti hankkia uusi, isompi pakastin, sillä nykyinen jääkaappipakastimemme on jatkuvasti täpötäynnä. Onneksi pihalla oli pakkasta, joten työnsin pizzat kylmälaukussa parvekkeelle. Samalla panin merkille että edellisenä iltana muovikassissa parvekkeelle laittamani jäätelöt oli syöty. Joku isohko lintu oli nokkinut muovikassin auki ja nakellut tuutteja ympäriinsä. Onneksi muutama oli vielä säilynyt ehjänä ja tuikkasin ne samaan kylmälaukkuun pitsojen kanssa.

Kananrinnat oli pakastettu vähän harmillisesti todella isoon pakettiin ja pohdinkin, josko saisin ne jotenkin sahattua pienempiin osiin, mutta luovuin sitten ajatuksesta. Paras sulattaa koko köntti jossain vaiheessa, paistaa kaikki kerralla ja pakastaa uudestaan.

Paprikat olivat olleet avoimessa roskasammiossa, kaiken muun sälän päällä. Periaatteessa puhtaita, mutta varmaankin jonkin verran kosketuksessa myös roskalaatikon bakteerikantaan. Päätin leikata ne suikaleiksi ja pakastin parissa pikku pussissa. Paistan tai wokkaan ne myöhemmin kunnolla, jos vaikka jokunen pöpö säilyisi pakastamisesta hengissä.

Tänään kävelin kaupungilla päiväsaikaan ja törmäsin sattumalta paikalle, kun kaupungin abiturientit ajelivat kuorma-autoillaan rinkiä keskustassa. Hämmästyksekseni sain suoranaisen karkkisateen päälleni. Joka puolella jalkojeni juuressa koreili nättejä, paperipäällysteisiä karkkeja, mutta olin niin "cool", etten poiminut ainuttakaan. Myöhemmin naureskelin itselleni. Jos olisin löytänyt samat karkit roskiksesta, olisin poiminut ne kiireen vilkkaa talteen, mutta nyt muiden ihmiseten silmien edessä en  kehdannutkaan alkaa poimimaan karkkeja maasta, vaan seisoskelin vaan muka välinpitämättömänä ja pakenin pian paikalta. Kummallista tämä "häpeä".

 

Löydöt:

Pepperoni pitsoja 4 kpl

Tex Mex pitsoja 4 kpl

Kanan rintafileitä 20 kpl

pussi sämpylöitä

8 paprikaa

Kylmäpuristettua rypsiöljyä