Dyykkaajan karkkipäivä on harvoin. Ainakin tässä pikkukaupungissa lähinnä karkkia muistuttavat roskislöydöt ovat näitä myslipatukoita tai nutriletin ateriankorvikkeina myytäviä "mukasuklaapatukoita". Joskus kuitenkin onnistaa ja haaviin tarttuu jotain parempaa.
Pääsimme roskiksille vasta myöhään yöllä, mikä on yleensä huono merkki. Joku ehtii lähes poikkeuksetta jo yhdeksältä, heti kauppojen sulkeuduttua ja putsaa paikat. Myöhemmin saapuvat joutuvat tyytymään mätiin vihanneksiin ja tylyihin vartijoihin. Tänäänkin vartija kurvasi autolla paikalle, juuri kun olimme kiipeämässä roskalavalle. Viime kerrasta viisastuneena otin jopa muutaman juoksuaskeleen ja pakenimme pimeyteen. Olin juuri kerännyt kaatopaikkaroskista taskuuni nipun erivärisiä jouluvaloja ja sujautin ne nyt vähän pelkurimaisesti pois käsistäni, johonkin kinokseen.
Joko vartija ei välittänyt meistä, tai ei sittenkään huomannut mitään erityistä, sillä hän heitti u-käännöksen ja jatkoi matkaansa. Kymmenisen minuuttia varjoissa kyyristeltyämme palasimme penkomaan laatikoita. Jouluvalot tosin jäivät keräämättä, mutta lohdutukseksi roskista löytyi lakritsia ja suklaata.
Seuraavalla kohteella olimme jo pääsemässä käsiksi joulupulliin, kun taas vartiomiehen auto porhalsi kohti meitä. Kävelimme muka huolettomasti pois päin paikalta, vaikka alue oli aidattu ja vasta sataneeseen lumeen jäi helposti seurattavat jalanjälkemme. Emme onneksi joutuneet kuitenkaan kiipeilemään aidan yli, sillä vartija kyllästyi seuraamaan töppäilyjämme ja ajoi pois. Harmi vain että pullat jäivät poimimatta.
Seuraavan kaupan roskilla oli käyty. Pyörän jäljet lumessa paljastivat öisen kulkurin käyneen vähän ennen meitä. Jäljellä oli kuitenkin lättyjä ja banaania, joka kelpasi meille.
Loput kohteet olivat tyhjiä, tai täynnä lanttulaatikkoa, jota meidän ei tehnyt mieli.
Jäin miettimään noita vartijoita. Molemmat varmaan pystyisivät tunnistamaan meidät, mikäli tapaisimme joskus uudestaan. Tuntisinko häpeää öisistä toimistani, mikäli joku stevari tulisi vaikkapa baarijonossa asiasta huomauttelemaan? Entä jos itse hakisin joskus töitä vartiointiliikkeestä ja menneisyyteni roskisdyykkarina nostettaisiin esiin? Naamani on varmasti tallentunut useammankin kaupan valvontakameralle ja alkujännityksen jälkeen en ole nauhoittavasta kameravalvonnasta juuri välittänyt. Kaupunki on kuitenkin pieni ja kaikki tuntevat toisensa, eli varmaan joudun vielä joskus selittelemään tekojani. Pitänee selvittää, siis ainakin itselleen, joku motiivi tähän touhuun.
Yön saldo:
Lakritsaa
Suklaata
Ohukaisia
Banaania
Jees. Karkkia!
Kommentit