Hiljaiseloa roskiksilla

 

Paikallislehdet kertovat, miten ulkomaalaisopiskelijat näkevät nälkää. He ovat kuvitelleet saavansa täältä jotain osa-aikatöitä, mutta lama, kielitaidottomuus ja muukalaisvihamielisyys ovat tainneet estää työnantajia palkkaamasta heitä. Nyt sitten osa opiskelijoista makoilee kuulemma kämpillä, liian heikkoina, saapuakseen edes luennoille. Arvelin, että kohta heitä näkee roskiksilla ja kuinka ollakaan kaverini bongasi heti seuraavana iltana kaksi kiinalaisopiskelijaa tutuilla laatikoilla.

Pojat olivat häpäissään ja kertoivat käyneensä silloin tällöin paikalla jo kuukauden ajan. He tunnustivat ehkä meitä rehellisemmin pelkäävänsä häpeää ja kasvojen menetystä, joka seuraisi vartijan kohtaamisesta. Kaverini toimi kuitenkin esimerkillisesti. Rohkaisi poikia jatkamaan yöllisiä retkiä ja neuvoi heille lisää mestoja, joissa kannattaa käydä. Harmi etten itse ollut mukana. En tosin tiedä, olisinko ollut yhtä fiksu. Toivottavasti.

Pari päivää sitten pyörähdimme katsastamassa paikat ja hiljaista oli. Lunta pyrytti niin, että ainakaan jalanjäljistä ei voinut päätellä muiden dyykkareiden liikkeitä. Omatkin jälkemme katosivat nopeasti. Ensimmäisellä laatikolla oli laatikko kaupalla Samariinia. Roskaruuan syömisestä mahanpuruja? Ota Samarin, se auttaa, ajattelin ja nostin pari laatikkoa kassiini.

Toinen kohde oli tyhjä. Samoin kolmas, mutta neljännestä kaivoimme kalkkunaleikettä, sämpylöitä, karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Hämmästyin kun tajusin kotona, että tämä kerta oli ensimmäinen, varmaan pariin kuukauteen, kun emme törmänneet toisiin kulkijoihin öisellä retkellämme.

 

Löydöt:

 

Kalkkunaleikettä

Ruisleipää

Samariinia

Karjalanpiirakoita

Sämpylöitä

 

Mahanpuruja roskaruuasta? Eipä hätää... Samarin auttaa.