Aidat, portit, lukot ja vartijat

Ensin roskiksilla on ruuhkaa. Ihmiset tönivät toisiaan ja mellastavat roskaruuan kimpussa. Syntyy kilpailu siitä, kuka ehtii ruokaan käsiksi ensimmäisenä ja dyykkarit tähtäävät paikalle yhä aiemmin ja aiemmin. Kaupan työntekijät, vartijat ja muut iltaisin ulkona liikkuvat koirankusettajat ja pillurallilaiset panevat merkille miten paljon purukkaa roskiksilla liikkuu. Dyykkauksesta kirjoitellaan lehdissä ja "lajin" trendikkyys imee paikalle lisää epämääräisiä tyyppejä. Kun dyykkareita on liikkeellä paljon, mahtuu joukkoon porukkaa, jonka mielestä on ihan asiallista heitellä ruokia ympäriinsä, kaataa roskiksia ja kuseskella nurkkiin. Kauppiasta alkaa vituttaa moinen meininki.

Ensin kauppias asentaa roskiksille valot. Pari arkajalkaa säikähtää kirkasta valaistusta, mutta muuten lamppu on vain hyödyksi parasta ennen päivämäärien tutkimisessa. Sitten kauppias asentaa valvontakameran.

Kamera pelottaa taas osan dyykkareista pois, mutta muut naamioituvat (trendikkäästi palestiinalaishuiveihin) tai eivät välitä vaikka heidän naamansa ikuistetaankin nauhalle.

Sitten kauppias voi hankkia jätepuristimen tai aidata roskiksensa.

Dyykkari joutuu ongelman eteen. Roskien "varastaminen" on tähänkin mennessä ollut rikos, mutta vain muodollisesti. Vartijoiden nuhdesaarnat ovat olleet lähinnä huvittavia, mutta miltä tuntuisi oikeasti "murtautua" lukitulle roskakatokselle? Olisiko kiinnijäämisellä tästä eteenpäin jotenkin kovemmat seuraukset? Olisiko rikos jotenkin raskauttavampi ja moraalisesti vaikeammin puolusteltavissa?

Myös jätepuristimeen kiipeäminen mietityttää. Ajatus teräsvalaan vatsaan luikertelemisesta, muutaman tomaatin tähden, ei kuulosta hyvältä. Puristettujen, muutaman päivän auringossa lämmenneiden, elintarvikemehujen tuoksu on tyrmäävä. Sinne sukeltaminen ja mössössä uiminen ei oikein houkuta.

Olemme seuranneet kasvavalla huolella, ykköskohteemme lastauslavan rakennustöitä. Nyt alue on lähes kokonaan aidattu, vain portit ja lukot odottavat asentamistaan. Seuraavalla kerralla, kun kävelemme paikalle, joudumme valinnan eteen. Murtautua vaiko eikö, kas siinä pulma?