Juonittelua ja kyräilyä

Kävimme taas katsastamassa mestat ja parkkipaikallamme oli tälläkin kertaa tungosta. Kaksi autolastillista dyykkaajia penkoi jo roskiksia. Menimme mukaan. Kaksi naisista oli vanhoja tuttuja ja tervehtivät meitä, mutta mies maastohousuissa muistutti pikemminkin vanhempaa herraa, johon törmäsimme kesällä. En kuullut hänen puhuvat mitään ja hän näytti suojelevan vartalollaan "omaa" roskistaan, eikä suhtautunut mitenkään vieraanvaraisesti meihin "tunkeilijoihin". Naiset olivat ovelampia. He puistelivat päätään ja kertoivat ettei täältä mitään löydy, vaikka olin pannut jo merkille miten hekin peittelivät yhtä roskista meiltä muilta. Tuo kaikki oli minusta kovin hellyttävää. Samaan tapaan minäkin suojelen sienipaikkojani muilta sienestäjiltä.

Poistuimme siis paikalta ja naiset jäivät kasaamaan eineksiä kasseihinsa. Mies oli jo olkapäitä myöten roskiksessa ja tuntui hänkin jotain kasaavan mukaansa.

Ajelimme seuraavaan kohteeseen. Paikka on avonainen ja siellä on valvontakamera. Antikaan ei yleensä ole kovin runsas, joten muut öiset kulkijat jättävät sen usein rauhaan. Nyt onnisti. Laatikoissa oli useita erilaisia sipsipusseja. Kasasimme molemmat pari muovikassillista ja livahdimme autolle, juuri ennen vartijan tuloa.

Seuraava kohde on tyypillisesti ollut hyvä paikka banaanien ja leipien keräämiseen, eikä nytkään tuottanut pettymystä. Banaaneja oli kolme roskiksellista ja vaikuttivat olevan oikein hyvässä kunnossa. Leipää ei näkynyt, mutta pari isoa kermatölkkiä pistin kassiini.

Huonekaluliikkeen roskiksilla tuli vastaan tuttu mummeli koiransa kanssa. Hän näki meidät penkomassa paikkoja, joten jatkoi matkaansa seuraavan kaupan roskiksille, aivan kuten me olimme tehneet edellisellä kerralla. Joko hän sai uusia ideoita edellisellä kerralla kohdatessamme, tai sitten hän oli käynyt samoilla laatikoilla jo ennen meitä.

Jäin miettimään ahneutta. Roskiksilta dyykattu tavarana on ilmaista kauraa. Sen eteen täytyy viitsiä tehdä töitä ja ainakin ajatuksen tasolla kyetä kantamaan kiinnijäämisen seuraukset, silti se on vähän kuin sienten tai marjojen poimimista kaupungin metsästä.

Minkä takia me silti käyttäydymme, kuin toiset, samalle apajille eksyvät olisivat jotenkin uhkia tai kilpailjoita? Eikö kaikilla tulisi olla sama oikeus näihin "roskiin"? Silti emme jaa löytöjä tuntemattomien kanssa. Suhtaudumme välttelevästi kaikenlaisiin kysymyksiin, emmekä varmasti paljasta uusia mestoja tuntemattomille vastaantulijoille. Nytkin sain (saaliinjaoin jälkeen) 6 sipsipussia ja olisin hyvin voinut antaa pois muutaman tai vaikka vaihtaa johonkin vähän terveellisempään.

Eikö olisi hauskempaa jos voisimme jakaa tietoa toisillemme, vaikkapa uusista "kohteista", vartijoiden aikatauluista tai runsaista löydöistä? Joskus kun jotain yksittäistä artikkelia, vaikkapa muroja on kipattu roskikseen konttikaupalla, on turha ahnehtia niitä yksin. kokemuksia ja tarinoitakin olisi hauska jakaa, vaikka vain rupattelun merkeissä. Ongelma taitaa olla vain se että meillä kaikilla on joku päivärooli, jota mieluummin varjelemme toisilta yön kulkijoilta.

No sitten löydöt:

6 kpl sipsipusseja

Banaaneja

2 kpl  0,5L kermapurkkia

Mmmm. Juustoa...

Kiehautin kerman kattilassa ja juoksutin sen sitruunamehulla (puristin yhden sitruunan verran mehua) ja maustoin suolalla. Valutin massasta läviköllä nesteet ja laitoin vielä harsokankaan alle valumaan. Pistin painoksi kattilallisen vettä ja nostin jääkaappiin jäähtymään. Illalla söin leivänpäällä sitruunan makuista tuorejuustoa.