Pyörällä roskiksille

Olipas mukava käydä roskiksilla pyörällä. Huono omatunto on pikkuisen vaivannut koko talven, kun olemme autoilleet laatikolta toisella. Varsinkin kun bensan hinta oli syksyllä niin korkealla, en usko että saimme paljonkaan "ilmaisia aterioita".

Nyt pöyräilimme pitkin auringon sulattamia katuja, väistelimme vesilammikoita ja myöhäisiä koirankusettajia. Autossa istuessaan, sitä erottautuu jollain tavalla ympäröivästä maailmasta. Luo tilan, jonka suojista voi käväistä nopsan pistohyökkäyksen roskalaatikolle ja sitten voi taas vetäytyä autonsa suojiin. Toisaalta autolla liikkuessa tietää, että anonymiteetistä ei ole puhettakaan. Kuka tahansa voi pistää rekisterinumerosi ylös ja soittaa ja kysyä nimesi ja osoitteesi. Öisillä kaduilla liikkuessa sitä törmää myös suhteettoman usein vartijoiden ja poliisien autoihin ja ainakin minä olen sitä ihmistyyppiä, jonka sisällä läikähtää huonon omantunnon pilkahdus joka kerran kun näen poliisiauton peruutuspeilistäni.

Pyörällä tai jalkaisin liikkuessa on myös vapaampi ja joustavampi. Autolla roskalaatikoille saapuessa, tuntuu joka kerta autosta noustessa hetken olonsa epämukavaksi. Auton ääni ja ajovalot ovat kiinnittäneet kaikkien öisten kulkijoiden huomion ja kulkuvälineestä ulos astuessaan, sitä on hetken kuin näyttämöllä ja odottaa, josko yleisä reagoisi jotenkin. Tuon epämukavan tunteen vuoksi olemme yleensä jättäneet auton aina hieman syrjemmälle ja kävelleet kohteille. Pyörällä uskaltaa kuitenkin ajaa ihan viereen ja silti voi viime hetkellä, jos vartija yllättää, kääntyä toisaalle ja muina miehinä polkea tiehensä. En usko että vartijat ajaisivat autolla peräämme tai yrittäisivät juosta kiinni rauhallisesti pois päin pyöräilevää tyyppiä, vaikka hän aivan ilmiselvä roskisdyykkari olisikin.

Kävimme vain kahdessa kohteessa, osittain koska muut kohteet ovat viime aikoina olleet hiljaisempia ja osittain koska vieläkin arkailemme entisen ykköskohteemme metallihäkkiä. Kävimme siis kahdessa pikkukaupassa ja molemmat osoittautuivat kannattaviksi reissuiksi.

Ensimmäisessä kohteesta poimimme mukaamme ranskanleipää, sämpylöitä, kokojyväpaahtoleipää ja pullaa. Pistin myös merkille, miten kaupan kassaneiti oli sievästi sitonut rikkinäisen jugurtin ja liiskaantuneet banaanit omaan pussiinsa, jotta ne eivät sotkisi leipiä. Kiitos taas:)

Toisella kohteella kaivoimme isosta jätesäkistä useita maitoja, piimäpurkkeja ja viilejä. Viimeisin juustokokeiluni epäonnistui, koska en käyttänyt siihen piimää, vaan lorautin kuuman maidon sekaan ainoastaan kermaviiliä. Täysmaito, piimä ja kermaviili olisivat olleet täydellistä juustomateriaalia, mutta vanhaa juustoa oli kuitenkin vielä pari desiä jäljellä, joten jätimme maitotuotteet ottamatta.

Lihapiirakoita emme huolineet, mutta nostimme mukaamme paketin nakkeja, kalkkunaleikettä, possun kylkisiivuja, leipäjuustoa, kauraleseitä, karjalanpiirakoita ja monta rasiaa kirsikkatomaatteja.

Pesin kotona tomaatit lävikössä ja poimin selvästi vanhentuneet joukosta, silti onnistuin aamulla syömään yhden selvästi mullalta maistuvan yksilön. Leipäjuusto oli päivän vanhaa, mutta maistoimme sitä ja se tuntui olevan vielä kunnossa. Ikävä kyllä myös nakit, kalkkunaleike ja kylkisiivut olivat edellisen päivän tuotteita ja pohdimme että oli olemassa mahdollisuus että ne olisivat lojuneet jossain kaupan takahuonessa kokonaisen vuorokauden, ennen joutumistaan roskikseen. Jätimme maistamatta. Panimme myös merkille, että samaan roskasäkkiin oli hauskasti kaadettu kahvinpurun lisäksi myös isohko tuhkakuppi, ihan vain meitä ajatellen. Kiitosta vaan.

Löydöt saaliinjaon ja päivämäärätarkistusten jälkeen.

 

Leipäjuustoa 3 kpl

ranskanleipä

sämpyläpussi

kirsikkatomaatteja n. 2 rasiaa

kauraleseitä

sokeripullaa