Kadotetut pojat ja aaveautoilija 80-luvulta
Jengin punkit ovat aavistuksen vajakkeja...
Eikä insinöörinörttikään vaikuta ihan tasapainoiselta kaverilta.
torstai, 30. syyskuu 2010
Kadotetut pojat ja aaveautoilija 80-luvulta
Jengin punkit ovat aavistuksen vajakkeja...
Eikä insinöörinörttikään vaikuta ihan tasapainoiselta kaverilta.
sunnuntai, 2. toukokuu 2010
Oletteko koskaan huomanneet, että eräässä ulkomaalaisomisteisessa pikamarkettiketjussa, on hedelmätiskin nurkalla kaksi isoa roskista? Olen minäkin ne pistänyt merkille ja yleensähän niissä on pakkausjätettä ja muuta muoviroskaa. Nyt Vapun ennen , kun kävin ostoksilla kyseisessä putiikissa, pisti silmääni vanhempi mummeli, joka penkoi näitä roskiksia. Täti näytti hauraalta, herttaiselta mummelilta. Laihalta ja väsyneeltä myös. En varmaan olisi kiinnittänyt häneen mitään huomiota, ellei hän penkomisellaan olisi tukkinut hetkeksi koko käytävää.
Tuo mummeli kumartui roskalaatikon yläpuolelle, kaivoi sieltä pahvien ja muoviroskien seasta muutaman ihan hyväkuntoiselta näyttävän päärynän. Sieppasi kaupan muovipussitelineestä pussin ja kääräisi päärynät siihen. Sitten mummeli sujautti paketin omaan käsilaukkuunsa ja rullasi ostoskärrynsä kovaa kyytiä kauemmas tapahtumapaikalta.
Paatuneena dyykkarina tarkistin heti tiskin toiselle syrjälle sijoitetun roskiksen ja havaitsin sielläkin pohjalla useita terveen vihreitä päärynöitä. Häpeänsietokykyni kuitenkin vihelsi pelin poikki ja jouduin jatkamaan matkaani, ilman herkullisia dyykkaushedelmiä.
keskiviikko, 14. huhtikuu 2010
The Concrete Jungle
Syytön tyttörukka vankilassa...
Naisvankilaleffojen paatuneena ystävänä halusin kahlata tämänkin helmen läpi. Enkä kyllä pettynyt, ainakaan kamalasti. Elokuva alkaa, kun kaksi kaverusta pähkäilee kokaiinisatsin maahantuontia. Sitten toinen hepuista (Peter Brown) keksii, että laskettelukeskuksesta isketty hiihtotypykkähän voisi kuljettaa kaman suksissaan takaisin kotomaahan. Elizabeth (Tracey Bergmann) jääkin tullissa kiinni ja joutuu linnaan. Hämmentävässä kohtauksessa mies käy vielä vankilassa vakuuttelemassa rakkauttaan ja ihan vain sivumennen tarkistaa, että ethän vain kertonut kenellekään, mistä sait nuo sukset? Minun oli tarkoitus kuljettaa nuo huumeet maahan, jotta saisimme rahaa mennä naimisiin. Eukko on niin tyhmä, että uskoo tämän kaiken ja istuukin pian pahamaineisessa naisvankilassa vuosien tuomiotaan.
Tässä elokuvassa ei ole mukavia miehiä...
Ensimmäiseksi hänet ohjataan eristysselliin, seuraavan kahden viikon ajaksi ja kohtaaminen sellitoverien kanssa sujuu vankilaelokuvista tutulla kaavalla. Cheeks (Carole Ita White) laukoo hyviä vankila-anekdootteja ja Spider (Aimee Eccles) vaikuttaa aavistuksen lesbahtavalta ja hyökkäävältä kovikselta. Pikku kinan jälkeen Elizabeth viedään vankilanjohtajan puhutteluun.
Niin... Mitä asiaa? Vankilanjohtaja Fletcher on kiireinen nainen.
Ylläripylläri vankilanjohtaja Warden Fletcher (Jill St. John) vaikuttaa ensin mukavalta, äidilliseltä tyypiltä, mutta taitaa oikeasti paskantaa kettinkiä. Rangaistukseksi kurittomuudestaan Elizabeth joutuu kuukauden vierailukiletoon. Tullessaan johtajan toimistosta Elizabeth tutustuu lähemmin päävartija Eyesiin (Kendall Kaldwell). Myös juonta avataan katsojalle, kun apulaisjohtaja Shelley Meyers saapuu johtajan puheille ja valittaa löytäneensä sairaalasiivestä vangin, joka kärsii heroiinin yliannostuksesta. Johtaja suhtautuu melko välinpitämättömästi tapaukseen ja vähättelee sitä selvästi. Hm... Olisikohan johtaja sekaantunut jotenkin tapaukseen?
Apulaisjohtaja vainuaa että vankilassa on jotain mätää.
Seuraa hauskaa sanailua tyyliin:
- Yhteiskunta lähettää tuhmat tyttönsä tänne ja kun minä yritän rangaista heitä, sinä sidot minun käteni.
-Vaikka joku olisikin syyllistynyt rikokseen, on häntä silti kohdeltava inhimillisesti.
Vankilan rutiini alkaa jotenkin sujua, kun Elizabeth kuuntelee Cheeksin vankilajorinoita erilaisten työtehtävien lomassa. Sitten eristysseilleily päättyy ja tytöt palautetaan yhteismajoitukseen muiden vankien kanssa. Ensin katsojalle näytetään vankilan kuningatarmehiläinen Cat (Barbara Luna) ja pian selviää, että tämä taitaa pyörittää jonkinlaista heroiinirinkiä vankien keskuudessa. Sen verran vilustuneilta muut vangit näyttävät. Sitten on vielä Voodoo-uskis, joka näkee enneunia ja varoittaa Catiä tulevista ongelmista. Elizabeth tutkiskelee siippansa valokuvaa iltahiljaisuuden jälkeen ja todistaa samalla kauan kaivatun lelleilykohtauksen.
Cat erottuu joukosta...
Aamulla ruokalassa Cat esittäytyy Elizabethille ja samalla Elizabeth tutustuu vanhempaan, Margo nimiseen vankiin. Ruokalassa viritellään pientä rotusodan uhkaa, kun Spider törmää mustiin muslimisiskoihin.
Cat käy tarjoamassa Elizabethille pikku palveluksen ja päästäkseen pesemästä vessanpönttöjä, Elizabeth hyväksyy tarjouksen. Iltasella Cat tarjoaa vielä karkkia tulokkaalle. Nyt hälytyskellojen tulisi soida jo kovaa ja koska Elizabeth ei itse älyä pelästyä, varoittaa sellitoveri Sweets (Sally Julian) tätä. Icy (June Barret) käy myös moikkaamassa ja paljastuu, että Icy on Catin kätyri.
Icy on Catin kovaotteinen kätyri.
Kun Margo ei pysty maksamaan heroiinistaan, päättää Cat kovistella tätä. Margo uhkaa paljastaa heporingin, jos ei saa shottiaan, joten Cat ja Icy kylmäävät tämän. Elizabeth todistaa tapauksen. Warden Fletcher moittii Catiä murhasta ja hepokuriirina toimiva Sweets niistää pikku viillot välistä.
Cat yrittää taivuttaa ”kirsikkaa” omakseen ja Elizabeth kieltäytyy moisesta kunniasta. Tästä Cat kimmastuu.
Seuraa kohtaus, jossa selviää, että ainakin Stone niminen vartija (Robert Miano) käyttää vankeja hyväkseen. Raiskaus näytetään rinnakkain erään naisvangin synnytyksen kanssa. (vankilassa on siis sellissä yksi viimeisillään raskaana oleva typsy!?) Kun syntyvä lapsi on vielä poika, alleviivataan varmaan miesten universaalia mulkkuutta ja kipua, jota ne naisille tuottavat. Tätähän vähän maalailtiin jo ekana yönä, kun Elizabeth tutkiskeli poikakaverinsa valokuvaa. Lesboilua sellikaverin kanssa, esitettiin selkeästi parempana vaihtoehtona, kuin kieron poikakaverin haikailu.
Apulaisjohtaja koettelee kepillä jäätä, josko Elizabeth tietäisi jotain Margon kuolemasta. Elizabeth ei vielä kuitenkaan uskalla vasikoida. Cat pakottaa Macy nimisen vangin Stonen petikaveriksi ja koska tämä ei heti suostu (muistammehan Stonen melko rajut liikkeet) pieksee Icy kätyreineen tämän. Ehkä Elizabethille alkaa vihdoin valjeta, mihin soppaan hänkin on sotkeutunut?
Danny saapuu visiitille ja kertoo huonot uutiset. Poikakaveri ei oikein onnistu vakuuttelemaan enää rakkauttaan ja Elizabeth alkaakin nyt nähdä siippansa todellisen muodon. Fletcher kuulustelee Elizabethiä apulaisjohtajan tapaamisesta ja alkaa epäillä typsyn salailevan jotain.
Juoni siis tiivistyy ja pian Icy käykin Spiderin avulla Elizabethin kumppuun . Partateräkäsittely jää haaveeksi, kun Elizabeth osoittautuukin kovaksi luuksi. Totaaliselta pieksennältä Icyn ja Spiderin pelastaa vain vartijan pamppu. Elizabeth herääkin pimeässä eristyssellissä ja kuulee miten Stone huhuilee Sweetsiä, aikoen bylsiä tätä heti, kun tämä pääsee eristyssellistään. Tuo kohtalo kuulostaa niin kamalalta, että mieluummin Sweets tappaa itsensä silkalla tahdonvoimalla, tai on sitten niin kovassa "kylmässä kalkkunassa", että päätyy naisvankien taivaaseen.
Eristyksissä vietetty aika näyttää ensin tehneen tehtävänsä, mutta pian selviää, että Elizabeth on palannut entistä kovempana. Uusi tuttavuus Kathrine (Sondra Currie) hieroo ruokalassa ystävyyttä ja Elizabeth joutuu taas apulaisjohtajan puhutteluun. Fletcher saapuu kesken kuulustelun ja Elizabeth joutuu vielä enemmän puun ja kuoren väliin. Icy piilottaa viilan Elizabethin patjan alle ja Fletcher löytää tämän sopivasti ratsiassa. Elizabethin ponnistelu pois vessaharjan varresta osoittautuu taas tuloksettomaksi.
Cat kertoo kävelypihalla Elizabethille huonoja uutisia Dannystä ja murhe on ylimmillään. Kun tähän rakoon Icy käy vielä nälvimään ruokalassa niin seuraa villi kissatappelu, jonka päätteeksi Elizabeth löytää itsensä taas eristyssellistä. Eyes ja Stone käyvät vielä pieksemässä tyttöparkaa ja naureskelevat demonisesti.
Mie tapan... mutta ensin harjaan hiukset...
Fletcher ja Cat joutuvat kiistaan rahasta ja Elizabeth joutuu Stonen vierailun kohteeksi. Apulaisjohtaja löytää kohta tytön puolikuolleena sellistään ja pomojen välillle sikiää lisää kiistaa. Kathrine menee tyhmyyksissään vasikoimaan Catille, että Elizabeth tietää jotain murhasta ja Elizabeth herää sairasosastolla kivan lääkärin hoteissa. Samaan aikaan Icy ja Cat yrittävät niitata Kathrinen hyväksi havaitulla menetelmällä, mutta tämä säilyykin elossa sairasosastolle asti. Katsojalle selviää, että nyt viimeinkin Elizabeth on kyllästynyt vankilassa rehottavaan mielivaltaan ja aikoo tehdä asialle jotain. Kammasta saakin hyvän teräaseen, mutta ensin kannattaa kyllä harjata hiukset. Pihalla käydään raivoisa kissatappelu, joka muuttuu mellakaksi. Mellakkaa rauhoitellaan mieskatsojien iloksi paloletkuilla. Vesi muuttaa tapahtuman märkä t-paita kisaksi ja mutapainiksi. Lopputaistelu vankilan kellarissa päättyy kun Cat törmää sähkökaappiin ja käristyy hengiltä.
Mellakantorjuntaa...
Ja mellakka muuttuu mutapainiksi.
Fletcher kosiskelee nyt Elizabethiä jatkamaan Catin uraa kuningatarmehiläisenä, mutta apulaisjohtajan tarjous kuulostaa paremmalta. Petollinen poikaystävä saa ansionsa mukaan, samoin Fletcher. Elizabeth pääsee vankilasta ja voi aloittaa elämänsä uudelleen, yhtä erikoista kokemusta rikkaampana.
Lopputeksteihin taitaa olla minuutti. Vankilanjohtaja vielä uhoaa, vaikka kalterit jo odottavat...
Asfalttiviidakko ei varsinaisesti tuo mitään erityistä lisää tähän genreen. Vallasta sekopäinen vankilanjohtaja, rikoksia tutkiva apulaisjohtaja, syytön päähenkilö, vankilan huumekauppaa ja prostituutiota pyörittävä jengijohtaja, ovat kaikki tuttuja juttuja tätä lajia seuraaville. Lesboilua mainostetaan melko häveliääsi, vaikka miesten pahuutta alleviivataankin aika suoraan. Tyttöjen välinen ystävyyskin esitetään vähän väkinäisesti. Erikoiseksi elokuvan oikeastaan tekee se, että siinä ei ole yhtään suihkukohtausta, jossa vankien rintavarustusta vilauteltaisiin. Paljasta pintaa näkyy oikeastaan vain kohtauksessa, jossa vartija Stone raiskaa vangin ja se ei ole mitenkään kiihottavaa katseltavaa. Onneksi sentään loppumellakka muuttuu mutapainiksi.
You are in prison now. No ”mam”s around here, just us bitches...
lauantai, 5. joulukuu 2009
Vinksahdin ainakin hetkeksi roskaleffoista teinileffoin. Etsiskelin jotain rainaa, jota en olisi aiemmin jo katsonut ja käsiini sattui tämä pätkä. Elokuva on amerikkalainen remake, israelilaisesta Eskimo Limon, leffasta. Ohjaaja on sama, ja käsikirjoitus myös samoilta tyypeiltä. Käsittääkseni vain aikakausi on siirretty 50 -luvulta 80-luvulle. Tämä alkuperäinen Eskimo Limon poiki 8 jatko-osaa, mutta amerikkalaisversio sai kehnosta menestymisestään huolimatta jonkinlaisen kulttistatuksen. Varmaan tämä on suomenkin televisiossa joskus esitetty, sillä sain leffan aikana hämäriä fläsbäckejä omasta teini-iästäni. Kuka tietää. Ehkä katsoin leffan puolihuolimattomasti joskus teininä, tai sitten se vain synnytti minussa muistoja teiniangstista.
Juoni on lyhyesti kuvattu. Kolme kaverusta, Gary (Lawrence Monoson) , Rick (Steve Antin) ja David (Joe Rubbo)yrittävät saada pillua. Tätä missiota sotkee Garyn rakastuminen Kareniin (Diane Franklin mm. Bill & Teds Exellent Adventure) ja Karenin rakastuminen Rickiin. Muutenkin poikien panohommissa on hieman hiomisen varaa, mutta kai tämä on tarkoitus ottaa huumorilla.
Arvatkaapa kuka näistä kuumista, vaniliasokeria nuuskaavista misuista jää lopussa Garyn halailtavaksi sohvalle?
Alussa pojat onnistuvat iskemään kolme typsyä Garyn luokse muka bileisiin. He lupaavat tytöille huumeita ja tarjoilevatkin sitten myöhemmin jotain valkoista ja makeaa, kenties vaniliasokeria tyttöjen nuuskattavaksi. Tämä tepsii niin, että Rick, joka muuten on pojista se komistus ja kylmäsydäminen naistenmies, saakin deittinsä kellistettyä. Myös David saa tyttönsä ainakin riisuutumaan, mikä ilahduttaa mieskatsojia. Vain Gary jää sohvalle syöttämään popcorneja omalle kaunottarelleen. Juuri kun poika on pääsemässä jonnekin, saapuvat vanhemmat paikalle ja teinit pakenevat talosta.
Seuraa typeriä kohtauksia, joissa pyöritään alapääasioiden ympärillä. Tirkistellään tyttöjä liikuntatunnin jälkeisessä suihkussa. Mittaillaan kavereiden kulleja, juodaan viinaa ja sähelletään. Hauskin kohtaus (jonka vuoksi leffa varmaankin on jonkinlainen kulttiklassikko) sattuu, kun Gary törmää pizzataksihommissaan Carmelaan. Carmela on kevytkenkäinen naikkonen, jonka mies viettää aikaansa maailman merillä, jättäen Carmelan ehkä vähän liian yksinäiseksi. Gary toimittaa siis pizzan ja huomaa, että jotain muutakin olisi tarjolla.
Carmela
Yksin hän tietysti jänistää, mutta tuo pian paikalle kaverinsa ja yhdessä kolmikko änkeää tuomaan Carmelalle tuliaisiaan. Carmela tanssahtelee hetken ja vie sitten Rickin makuuhuoneeseensa. Pian on myös Davidin vuoro. Vain Gary jää tästä herkusta osattomaksi, kun Carmelan seilorimies yllättäen saapuukin satamasta kotiinsa.
Jäätelöbaarissa Gary rakastuu.
Gary piirittää Karenia ja pettyy, kun Karen kapsahtaakin Rickin kaulaan. Aika tavanomaista teiniangstia siis. Gary yrittää torpeedoida Rickin ja Karenin lemmenyön, valehtelemalla Rickille, että he ovat Davidin kanssa menossa paikallisen prostituiodun luokse ja että ovat muka käyneet hutsulla jo yhdeksän kertaa. Rick kiinnostuu ja niinpä Gary joutuu sitten johdattamaan porukan tuon porton kotiin. Seuraa masentava ja säälittävä kohtaus jossa Gary sitten lopulta menettää surkealla tavalla poikuutensa. Koko kolmikko saa satiaisia ja siitä irrotellaan taas pari vitsiä.
Se mikä tekee elokuvasta melko erikoisen, on se, että kun Rick sitten pääsee Karenin pöksyihin, pamahtaakin tyttö paksuksi. Rick jättää eukon selviytymään yksin "tilanteensa" kanssa. Tässä vaiheessa Gary tietysti saapuu ritarina apuun, myy stereonsa, lainaa rahaa pomoltaan ja ... hommaa tytölle abortin. Enpä usko, että nykyään voitaisiin Amerikassa enää tehdä teini-elokuvaa, jossa aborttia pidettäisiin näin mutkattomana "ehkäisykeinona". Hieman aiemmin on jo selvitetty, että pojat eivät ole kondomeista kuulleetkaan, joten varmaan tässä jonnekin seksuaalivalistuksen takapajuisuuteen viitataan, mutta ainakin se antaa hyvän kuvan abortista. Tyttö on pari minuuttia operaation jälkeen hieman kosteasilmäinen, mutta elämä jatkuu aika pian.
Jouluaamu aborttiklinikalla.
Abortin jälkeen Gary tunnustaa rakkautensa Karenille ja tämä kutsuu pojan luokseen syntymäpäiväkutsuille. Gary hommaa vielä viimeisillä rahoillaan hienon kaulakorun tytsylle lahjaksi ja saapuu polleana bileisiin. Perillä paljastuukin Karen katala petos. Eukko onkin taas Rickin kaulassa, vakuuttelemassa rakkauttaan (ja kohta varmaan hankkiutumassa uudelleen paksuksi, ajattelee katsoja)
Gary häipyy paikalta ja elokuva päättyy kohtaukseen, jossa poika itkeskelee elämän pahuutta. Kohtaus on harvinaisen hyvin näytelty ja pienoinen isku palleaan. Näin teinielokuvien tulisikin päättyä.
Mitä fiddua. Nehän on taas yhdessä?
Elokuvan jälkeen jään pohtimaan, että mitenkähän ne israelilaiset on tehny tähän 8 jatko-osaa? Sen verran kuulin, että ainakaan tähän ensimmäisen elokuvan tapahtumiin ei enää palata millään tavalla. Eli pojat ovat taas kavereita ja jatkavat piparinmetsästystä samoissa kulisseissa. Tämä ajatus jotenkin masentaa minua. Ei siinä mitään, että teini-elokuvassa kohelletaan ja keksitään kuvallisia alapäävitsejä, mutta luulisi, että tuo paukautus katsojan kasseille, elokuvan lopussa olisi ollut se juttu, jonka takia tämä elokuva muistetaan. Sen sijaan kulttimaine on noussutkin lähinnä Carmelan ja näiden muiden poikuudenmenetysjuttujen vuoksi.
Tätä pysäytyskuvaa aika moni Betamaxin omistaja on aikoinaan yrittänyt taltioida.
sunnuntai, 8. marraskuu 2009
Chained Heat
Leffaa kehutaan tiukimmaksi naisvankilaelokuvaksi, koskaan. Caged Heatin katsottuani, minun oli vaikea uskoa että joku kykenisi mitenkään ylittämään sen, puhumattakaan näistä Pam Grierin tähdittämistä vankileiripätkistä. No. Eivät
"kriitikot" ihan väärässä olleeti. Chained Heatissa on kyllä imua.
Elokuva alkaa pienellä introlla, jossa katsojalle käy ilmi, että naisvankilassa lusiminen ei ole mitään leikin tekoa. Vartijat parittavat vankeja ja kaikenlainen vastarinta sammutetaan alkuunsa pumppuhaulikoilla.
Val; - Mitäs sinä teit?
Carol: -. Olen syytön...
Juoni lähtee kuitenkin käyntiin, kun nuori ja viaton Carol (Linda Blair mm. Manaaja ja Red Heat) saapuu tuohon aavistuksen vinksahtaneeseen naisvankilaan.
Pomo videoi porealtaasta käsin maailmaa.
Vankilan korruptoituneella johtajalla (John Vernon) on parikin sivubisnestä meneillään. Mies paneskelee vankejaan ja videoi aktit, epäilemättä tienatakseen miljoonia pornolla. Lisää sivubisnestä mies hankkii myymällä vangeille huumeita. Joku vetää kuitenkin välistä, sillä myös päävartija Taylor (Stella Stevens) ja lääkäri Lester (Henry Silva) pyörittävät huumekauppaa. Samalla he myös välittävät vankeja kaupungin rikkaille, eräänlaisena seuralaispalveluna.
Ericka
Samaan aikaan myös vankien keskuudessa kuohuu. Dutchess (Tamara Dobson mm. Cleopatra Jones leffat) on tiukka musta mimmi, joka ei voi sietää Erickaa (Sybil Danning) joka taas pyörittää valkoisten lesbojen huumerinkiä. Rotusotahan siitä syntyy. Tähän soppaan saapuu siis puhtoinen Carol, hieman kokeneemman ystävänsä Valin (Sharon Hughes) kanssa.
Dutchess
Elokuvan juonta seuratakseen on pinnisteltävä tarkasti. Hahmoja on monia ja ainakin parissa kohtaa voi huomata etä käsikirjoittaja on nukahtanut kirjoituskoneensa ääreen ja herätessään aloittanut uuden sivun siitä, mihin kohtaan mikämikämaassa sattui pääsemään. Mutta yritän parhaani.
Vankilan johtaja yrittää onkia tietoonsa kilpailevan huumejengin johtoporrasta. Tähän tehtävään hän valitsee Debbien.(Monique Gabrielle mm. Deathstalker 2, polttarit ja Amazon women on the moon) Ennen tehtävänantoa mies tosin videoi, katsojien iloksi, Debbien striptease esityksen ja heidän yhteisen lemmenhetkensä porealtaassa. Vankilanjohtajan toimisto on muuten aikamoinen näky.
Debbie ei ole niitä vajan terävimpiä työkaluja, joten huonostihan siinä käy. Pomolla on siis tarvetta uudelle urkkijalle.
Päävartija ja Lester juonivat vankilanjohtajan selän takana.
Mitään ydinfyysikoita eivät kyllä ole myöskään Carol ja Val. Heti kävellessään sisään tulevaan selliinsä, he todistavat kuinka musta typsy puukotetaan sellin edustalla. Koko homma vaikuttaa väijytykseltä, sillä musta tyttö siirretään omiensa puolelta valkoisten osastolle ja ensimmäisen levottomuuden ilmetessä vartija lähtee itse hakemaan apua ja jättää valkoiset nartut viiltelemään partaterillä mustaa siskoa.
Porealtaan lisäksi tässä elokuvassa on myös Suihkukohtaus!! Jee!
Asiaa selvitellään sitten myöhemmin johtajan toimistossa, mutta siitä myöhemmin. Carol on aavistuksen tolaltaan puukotuksesta ja joutuu enemmän tolaltaan, kun Ericka alkaa suihkussa ehdotella tälle intiimejä iloja. Lisää ahdistusta lisää öinen lellestely viereisellä punkalla. Onneksi Carolilla on kavereita. Vankilan johtaja kutsuu hänet luokseen ja kertoo isällisesti pitävänsä tytöstä huolta ja pyytää tulemaan puheilleen, mikäli mitään ongelmia syntyy.
Dutchess käy kysymässä Carolilta, että kuka sitä tummaa siskoa oikein puukotti ja Carol ei ole vielä lukenut ensimmäistä käskyä (1) Älä vasikoi.) vaan kertoo heti kuka puukkoa heilutti.
Val yrittää myös piristää Carolia ja ottaa tämän mukaan Lesterin järjestämälle seuralaiskeikalle jonnekin vankilan ulkopuolelle. Carol ei täysin hiffaa kutsujen tarkoitusta ja hämmästyy, kun häntä yritetään jörniä. Onneksi Val tulee apuun. Lester palauttaa suutuspäissään tytöt takaisin vankilaan.
Sillä välin Duthess murhaa puukottojapunapään vessaan ja vankilaan palattuaan Carol löytää ruumiin. Tyttörukka menee enemmän pois tolaltaan ja säntää vankilan johtajan puheille kertomaan ongelmistaan. Johtajan isällisyys karisee, kun tämä saa kuulla tyttöjen käyneen seuralaiskeikalla Lesterin avustuksella. Tyttörukka raiskataan.
Lester... Olet pulassa. Hetkinen.. En minä huumeita salakuljeta... Löysin nämä kokaiinisäkit tästä pöydältä.
Pomo yllättää Lesterin housut kintuissa, keskisormi kokaiinipussissa ja pidättää tämän. Tästä päävartija Taylor ei pidä, vaan päättää kaapata vallan. Samaan aikaan tytöt juonivat jotain sellissään. Katsoja ei oikein pääse perille juonen laadusta, mutta ainakin siihen liittyy Valin käyminen vankilanjohtajan poreammeessa. Kesken kylpemisen Taylor ja punatukkainen vartijakaveri hukuttavat vankilanjohtajan. Sitten Val pamputetaan kuoliaaksi.
Kun vartija vielä lavastaa Erickan syylliseksi murhaan, nousee koko tyttövankila kapinaan Carolin johdolla. Joku kehui IMDB:n syövereissä että vankilakapina olisi paras valkokankaalla näytetty, mutta esittäisin kyllä varovaisesti eriävän mielipiteeni. Muutenkin pientä kritiikkiä nousee kyllä, lopputekstien aikana pintaan.
Hei... Mitäs te? Ettekö näe että meillä on jotain kesken?
Elokuva on kauttaaltaan hämärä. Valaistus koko ajan jotenkin pielessä ja monta kohtausta näytellään suorastaan hiilikellarin syövereissä. Juonessa on koukkuja enemmän kuin keskiverto tv-sarjan tuotantokaudessa ja ainakin alussa silmille tulvii niin suuri joukko erilaisia povipommeja, että vaikea hetken päästä muistaa, että kukas olikaan kuka ja paneskeli ketä?
Mikrofonit näkyvät melkein joka otoksessa, mikä kuulemma selittyy leffan erilaisella leikkauksella. Japanilaisessa Letterboxversiossa niitä mikkejä ei muka näy. Juoni on mahdollisimman typerä ja epäuskottava. Miten helevetin paljon rahaa niiltä vangeilta oikein voi huumekaupalla nyhtää? Entä se parittaminen? Miten tuottoisaa hommaa se nyt voi olla? Kyllä miljoonat taitavat jäädä tienaamatta ja riskit ovat paljon suuremmat, kuin voitto.
No. Onhan tässä elokuvassa toki omat hyvät puolensa. D-kuppeja täräytellään ruutuun pitkin elokuvaa, suihkussa käydään niin että susilakit vilahtelevat ja erillisten sellien sijaan naiset nukkuvat yhteisessä makuukamarissa, jossa lellet löytävät öisin toisensa. Sekä Sybil Danning, että Stella Stevens ovat näytelleet sulojaan Playboyn kannessa, joten pieni sexploitaation leima tässä elokuvassa kyllä on. Elokuva oli niin suuri hitti, että siitä on tehty jopa kaksi jatko-osaa. Pitääpä toivoa niitä pukinkonttiin.